Itsetehty ovikranssi - DIY

Ovikranssi on pieni ele, joka muuttaa koko sisäänkäynnin tunnelmaa. Se on samalla tervehdys, vuodenaikojen merkki ja joskus myös lupaus siitä, millainen koti oven takana odottaa. Itsetehtynä kranssissa on vielä yksi kerros: siinä näkyy tekijän kädenjälki, materiaalivalinnat ja se hetki, jolloin oksat, narut ja koristeet löysivät paikkansa.

DIY-kranssin tekeminen ei vaadi erityisiä taitoja, kun aloittaa selkeällä suunnitelmalla. Usein suurin ero “ihan kivan” ja “aidosti viimeistellyn” kranssin välillä syntyy mittasuhteista ja kiinnityksistä, ei kalliista materiaaleista.

Tyylin valinta: mihin vuodenaikaan ja mihin oveen?

Hyvä lähtökohta on katsoa ovea kuin taulua: mikä on oven väri, onko ympärillä ikkunaa, lasia, koristepaneeleita tai voimakas ovenkahva? Kranssi saa näkyä, mutta sen ei tarvitse peittää kaikkea.

Perinteinen havukranssi istuu suomalaisiin oviin lähes aina, koska vihreä rauhoittaa ja tuo luonnollisen kontrastin. Syksyllä risu, kävyt ja kuivuneet heinäpäät näyttävät luontevilta. Keväällä kevyempi, ilmava kranssi toimii hyvin, vaikka pohja olisi sama.

Koon voi arvioida nopeasti: tavallisessa noin 90 cm leveässä ulko-ovessa 40–60 cm halkaisija näyttää useimmiten tasapainoiselta. Jos ovi on kapea tai siinä on paljon yksityiskohtia, pienempi kranssi voi näyttää harkitummalta. Soikea tai sydämen muotoinen kranssi sopii tilanteisiin, joissa halutaan jättää enemmän “hengitystilaa” oven reunoille.

Materiaalit: luonnollinen, kestävä vai huoleton?

Materiaali ratkaisee kaksi asiaa: miltä kranssi näyttää ja miten se kestää. Ulko-ovessa talvella tuore havu säilyy usein yllättävän pitkään, kun taas sisätiloissa se kuivuu ja varisee nopeammin. Toisaalta keinomateriaalit ovat huolettomia ja säilyvät siistinä vuodesta toiseen, jos säilytys tehdään hyvin.

Kun alat kerätä tarvikkeita, kasaa ensin perusrunko ja kiinnitykset. Koristeet on helppo vaihtaa myöhemmin, mutta hutera pohja tekee kaikesta hankalaa.

Perussettiin riittää yleensä:

• Kranssipohja (pajurengas, metallirengas tai itse punottu oksakehä)
• Sidontalanka tai luonnonnaru
• Oksasakset
• Kuumaliimapistooli (valinnainen, mutta käytännöllinen)
• Ripustusratkaisu (koukku tai nauha)

Kranssipohja käytännössä: kolme toimivaa vaihtoehtoa

Pohja on se osa, johon moni käyttää liian vähän huomiota. Jos pohja elää ja kiertyy, myös koristeet valuvat ja kranssi alkaa näyttää “väsähtäneeltä” nopeasti.

1) Pajurengas Luonnollisen näköinen ja anteeksiantava. Pajurenkaaseen on helppo sitoa havunippuja tai kuivakukkia. Se sopii rustiikkiseen tyyliin ja näyttää hyvältä myös silloin, kun pieni osa pohjaa jää näkyviin.

2) Metallirengas Kevyt ja siisti, hyvä minimalistisiin kransseihin. Metallirengas vaatii usein enemmän materiaalin kerrostamista, jos halutaan täysin peittävä pinta. Plussaa siitä, että muoto pysyy.

3) Itse punottu oksakehä Taipuisat pajun, koivun tai villiviinin oksat toimivat. Tämä on hyvä tapa hyödyntää pihan tai mökin risuja, kunhan oksat ovat tuoreita ja taipuvat ilman katkeamista. Oksat sidotaan vähintään muutamasta kohdasta tiukasti, jotta kehä ei “avaudu” kuivumisen myötä.

Työvaiheet: näin saat siistin ja kestävän lopputuloksen

Kun etenet kerroksittain, kranssi pysyy hallinnassa. Työvaiheissa tärkeintä on toisto: pienet niput, sama suunta, tasainen kiristys.

1. Suunnittele ripustus jo alussa. Tee lenkki rautalangasta tai nauhasta ja testaa, että kranssi roikkuu suorassa.
2. Rakenna perusmassa. Sido havu- tai oksaniput pohjaan limittäin, aina samaan suuntaan. Peitä sidontakohta seuraavalla nipulla.
3. Täytä aukot. Lisää pienempiä oksia, sammalta tai jäkälää kohtiin, joissa pohja kuultaa. Leikkaa irtoavat kärjet siisteiksi.
4. Lisää koristeet harkiten. Kiinnitä painavimmat ensin (kävyt, isot pallot, suuret rusetit) ja vasta sitten kevyet (marjat, helmiketjut, pienet kukat).
5. Viimeistele ja tarkista kestävyys. Taivuta langanpäät piiloon, vedä koristeista kevyesti ja varmista, ettei mikään irtoa tuulessa tai oven paiskautuessa.

Jos haluat kranssiin epäsymmetriaa, tee se tarkoituksella: yksi painopiste alareunaan tai sivulle riittää. Liian monessa kohdassa oleva “tehoste” tekee kokonaisuudesta helposti levottoman.

Materiaalien vertailu arjen kannalta

Alla oleva taulukko auttaa valitsemaan materiaalit sen mukaan, mihin kranssi tulee ja kuinka usein sitä jaksaa huoltaa.

Materiaali	Ilme	Kesto ulkona	Työstettävyys	Sopii erityisesti
Tuore havu (kuusi, mänty, kataja)	Perinteinen, tuoksuva	Hyvä viileässä, heikompi lämpimässä	Helppo sitoa nipuiksi	Talvikausi, kuisti, viileä ulko-ovi
Kävyt ja oksat	Metsäinen, rouhea	Erittäin hyvä	Helppo, jos kiinnitys on tukeva	Syksy, talvi, luonnonläheinen tyyli
Sammal ja jäkälä	Pehmeä, maanläheinen	Kohtalainen, ei jatkuvaan märkyyteen	Helppo liimata tai sitoa	Täytteeksi, pohjan peittämiseen
Kuivakukat	Kevyt ja herkkä	Heikompi sateessa ja tuulessa	Vaatii varovaisuutta	Sisäovi, katettu tila
Tekokasvit ja muovihavut	Siisti, tasalaatuinen	Erittäin hyvä	Helppo, nopea	Ympärivuotinen käyttö, huolettomuus
Tekstiilit (nauhat, huopa, lanka)	Pehmeä, kodikas	Heikompi ulkona ilman suojaa	Helppo, luova	Sisäänkäynti katoksen alla, sisätilat

Yleisimmät kompastuskivet ja miten ne vältetään

Moni tekee kauniin kranssin pöydällä, mutta ovessa se näyttääkin vinolta, litteältä tai leviää reunoista. Pienillä tarkistuksilla säästyy turhalta uusimiselta.

• Liian suuret niput: pienemmillä kerroksilla saat tasaisemman pinnan ja sidonnat piiloon
• Koristeet kaikki ympäriinsä: yksi selkeä painopiste näyttää usein harkitummalta
• Heikko ripustus: kranssi kääntyy helposti vinoon, jos lenkki ei ole keskellä ja tukeva
• Kuumaliiman varaan jättäminen ulkona: liima toimii apuna, mutta sidontalanka kantaa painon paremmin
• Oven pinta unohtuu: koukku ja taustapehmuste estävät naarmut ja kolinat

Ripustus ilman vahinkoja: siisti ratkaisu myös vuokra-asuntoon

Oveen kiinnittäminen kannattaa tehdä niin, ettei maalipinta kärsi. Kätevin on ovikoukku, joka ripustetaan oven yläreunaan. Kun kranssi on painava, koukku saa olla tukeva ja mielellään sellainen, jossa kranssin korkeus on säädettävissä.

Jos haluat ripustaa kranssin nauhalla, valitse nauha, joka ei veny sateessa. Solmu tai rusetti voidaan jättää näkyviin, jolloin ripustus on osa sommittelua. Varmista vain, ettei nauha jää oven väliin niin, että tiiviste litistyy tai ovi ei sulkeudu kunnolla.

Pieni käytännön niksi: jos kranssin takapuoli osuu oveen ja “kopisee”, taakse voi kiinnittää huomaamattoman huopapalan tai pehmeän nauhanpätkän. Se rauhoittaa liikettä tuulessa ja suojaa pintaa.

Huolto ja säilytys: tee kranssista helposti päivitettävä

Tuoreista materiaaleista tehty kranssi kestää parhaiten viileässä ja suojaisassa paikassa. Auringonpaiste ja lämpö kuivattavat havut nopeasti, ja tuuli riuhtoo koristeita. Jos kranssi on katetulla kuistilla, se pysyy usein siistinä pitkään ilman mitään toimenpiteitä.

Kun sesonki vaihtuu, kranssia ei ole pakko purkaa kokonaan. Moni tekee kestävän pohjan ja vaihtaa vain “päällyksen”: syksyllä kävyt ja kuivakukat, talvella havu ja nauhat, keväällä kevyet oksat ja hillityt sävyt.

Säilytyksessä tärkeintä on muoto. Paras tapa on laittaa kranssi väljästi laatikkoon tai pussiin niin, etteivät koristeet painu. Jos käytät tekokasveja, suojaa ne pölyltä ja auringolta, jotta värit pysyvät hyvänä.

Kun sisääntuloa laittaa kuntoon, moni huomaa samalla katsovansa koko kodin ilmettä uudella tavalla. Ovikranssi on luonteva pari myös muulle pehmeälle sisustukselle: matoille, verhoille ja makuuhuoneen tekstiileille. Kun sävyt toistuvat hillitysti eri tiloissa, kokonaisuus tuntuu rauhalliselta, vaikka kranssi olisi näyttäväkin. Vuodevaatteet-tyyppisestä valikoimasta moni hakee juuri tätä arkea helpottavaa ajatusta: kestäviä materiaaleja, turvallisia tekstiilejä ja sisustukseen sopivia yksityiskohtia, jotka eivät vaadi jatkuvaa säätämistä.